Olinko väärässä monta vuotta – Ei, vaihdoin vain näkemystäni! Monta vuotta sitten kirjoitin vanhaan blogiini ajanhallinnasta. Tuo teema on ollut viimeisen vuoden aikana minulla kovasti pinnalla. Tai ainahan se on. Ajan kanssa taiteileminen kai kuuluu elämääni.
Aloittaessani yrittäjänä ajankuvani muuttui. Nautin aivan valtavasti yhdestä ajasta, mikä minulla oli. Tätä nautintoa kesti lähes kymmenen vuotta. Olen puhunut aiheesta monien kanssa, kirjoittanut siitä ja elänyt sitä todellisuutta aivan oikeasti. Minulla on ollut elämässäni yksi aika, jolla olen tehnyt kivoja ja minulle tärkeitä asioita. Ei siis erikseen ns. työaikaa ja vapaa-aikaa, vaan yksi aika.
Olen kokenut valtavasti ihanaa vapauden tunnetta esimerkiksi kyetessäni tekemään perheen kanssa pieniä reissuja läppäri mukana, touhutessani puutarhassa puhuen samalla nappi korvassa asiakkaiden tai yhteistyökumppaneiden kanssa puhelimessa tai katsellessani telkkarista Vain Elämäätä ja samalla viimeistellessäni tekstiilituotteita. On ollut mahtavaa tehdä kaikkea kivaa miettimättä, milloin olen töissä ja milloin vapaalla. Isossa kuvassa minun on tarvinnut vain miettiä, mikä on minulle tärkeää ja mikä tuntuu tekemisen arvoiselta ja sitten toteuttaa se. Todella yksinkertaista!
Entä sitten, kun pään valtaa tajunnan räjäyttävät ajatukset: En voi jatkaa näin enää kauan! Yksi aika ei riitäkään! En taida enää täysin hallita yhden ajan kokonaisuutta! Vaikka ikä on pehmentänyt minussa monia periaatteita ja hionut teräviä kulmia lähes pyöreiksi, itselleen omien isojen ajatusten pyörtäminen on hidasta ja vaikeaa. Onneksi aina voi ajatella, että en aiemminkaan ajatellut väärin, vaan olen nyt vain muuttanut näkemystäni. Kymmenessä vuodessa on tapahtunut hirveän paljon. Siinä yhdessä ajassa olen saanut kokea huikeita asioita ja kokonaisuuksia. Tuo yhden ajan idea on mahdollistanut paljon. Minua ei ole rajoittanut vuorokauden ajat, viikonpäivät tai pyhäpäivät. Päinvastoin, olen aina voinut edistää haluamiani asioita siinä hetkessä, kun on hyvältä tuntunut. Kivaa ja tärkeää tekemistä muuten riittää tässä maailmassa loputtomiin! Eikä maailmaa saa yhtään valmiimmaksi sellaisenakaan päivänä, jolloin olo on aivan superenerginen! Tiedän, olen kokeillut!
Kivaan ja merkitykselliseen tekemiseen on todella helppo sukeltaa niin, ettei edes huomaa lähes hukkuvansa. Vuosien varrella, lasten kasvettua teineiksi ja yrityksen kasvaessa, yhä suurempi osa tekemisestäni on suuntautunut työn puolelle. Se on edelleen ollut sitä ”kivaa”, mutta samaan aikaan moni myös ”kiva”, vapaa-aikaan liittyvä juttu on jäänyt jalkoihin. On todella vaikea huomata väsyvänsä mielekkään tekemisen ja onnistumisten keskellä. Tätä tietoa ja käsitystä minun on ollut pakko viime vuosina takoa itselleen tajuntaan. Eikä oma takomiseni ole riittänyt mihinkään. Lähellä on onneksi ollut iso ystävien ja läheisten verkko, joka on minua auttanut. Tuo tärkeiden ihmisten verkko on pitänyt minua ikään kuin kaidalla polulla tässä ajankäytön problematiikassa niin vahvasti, etten ole joutunut liittymään loppuun palaneiden ihmisten surullisen suureen joukkoon. Kiitos teille ihanat ihmiset! Kaikkea ja montaa valtavan isoa palikkaa ei oikein voi elämässään kerralla kiepsauttaa ympäri. Siispä olen ryhtynyt toimeen asia kerrallaan hallitakseni paremmin ajankäyttöäni, säästääkseni itseäni, varmistaakseni voimavarojani ja kenties jopa saadakseni enemmän aikaan. Isoin lähtökohtainen muutos on ollut repiä elämäni aika kahtia, työaikaan ja vapaa-aikaan. Kyllä siinä opettelua riittää vuosien ”yhden ajan”-elämän jälkeen!
Noin puoli vuotta sitten päätin ottaa tämän rastin käsittelyyn. Silloin oli syksy ja kädet täynnä töitä. Niinpä annoin itselleni siimaa. Syksyn aikana pidin muutamia vapaapäiviä harjoituksena täysin ilman huonoa omaatuntoa ja päässäni prosessoin isompaa muutosta alkuvuoteen. Nyt on se alkuvuosi! Tukena on ollut läheisiä ihmisiä, joille purkaa fiiliksiä, yrittäjille järjestettyä hyvinvoinnin valmennusta, johtamisen koulutusta, jossa osana itsensä johtamista ja myös mentoria tuohon koulutukseen liittyen. Paljon on vielä tehtävää, mutta toisinaan sujuu jo ihan hyvin! Teen ajallisesti vähemmän töitä, mutta luulen tekeväni suunnilleen saman verran aikaansaannosta kuin ennen. Ja sehän riittää, sillä yksinyrittäjänä olen itse itseni pomo! Opettelen kovasti puhumaan myös itselleni työajasta ja vapaa-ajasta. Tein myös itselleni verkostokartan olemassa olevista verkostoistani ja vierelle ”dream teamin”. Nyt tarkoitukseni on mahdollisimman pian kasata ympärilleni tuo unelmaverkosto, joka osaltaan tietysti vaikuttaa myös ajanhallintaani.
Ajanhallintaan on kehitetty todella paljon erilaisia malleja ja työkaluja. Itse nyt rakennan omaa, itselleni sopivaa mallia. Kerron tästä aiheesta varmasti joku kerta lisää täällä blogissanikin, kunhan edistyn tässä haastavassa elämänmuutoksessani. Ja sitten vielä unelmaa: Onnistuisinpa kehittämään omaa ajanhallintaani niin hyvin, että joku päivä voisin auttaa muita samoissa ongelmissa itsensä kanssa kieriskeleviä ihmisiä!
…Hullua, mutta pitäähän sitä unelmia olla 😉 Kuvituksena tässä maratonkirjoituksessani on hetkiä sieltä vapaa-ajalta, niiden asioiden parista, joille nyt haluan antaa isomman siivun elämääni.
Kiitollisena monille valtavasta avusta jo nyt
Salla
Comentarios