On hetkiä, jolloin toisista on helpompi pitää huolta kuin itsestään. Niinpä on hieno tunne, kun saa kokea, jonkun pitävän minusta itsestäni huolta. Siinähän tulee fiilis, että olen tärkeä! Kyllähän me ihmiset tiedämme, mitä meidän pitäisi tehdä esim. edistääksemme terveyttämme, mutta jostain syystä tuo tieto ei aina siirry tekoihin. Minä olen valtavan onnekas, olen saanut tähän asti elää terveenä. Keski-ikäisenä sen toki jo ymmärrän, etten taida ihan kuolematon kuitenkaan olla ja erityisesti nyt pitäisi keskittyä kropan ja jaksamisen huoltoon. Tänä vuonna minua on tökitty eri suunnilta tekemään "edes jotain". On hiukan myös lahjottu ja haastettu. Tämän hetken lopputulemana minun hyvinvointia on tutkittu First Beat-hyvinvointitutkimuksella ja Kuramuijasta on tullut jonkinmoinen salimuija. Mitään tästä ei olisi tapahtunut ilman verkostoitumista yrittäjien kesken ja Yrittäjäjärjestössä mukana toimimista. Jo syksyllä 2019 kolme Yrittäjäjärjestön aluetta yhteistyössä Fennian ja Elon kanssa loivat yrittäjille etäyhteyksien välityksellä tapahtumakokonaisuuden nimeltä Yrittäjän Vapaapäivä. En varmasti ollut ainoa, joka ilmoittautui mukaan jonkinmoisen skeptisyyden kera. Ajatuksissa pyöri kysymys, mitähän tästä tulee ja heitänkö tunteja hukkaan. Jo ennen ensimmäistä etäsettiä nakkasi posteljooni kuitenkin sellaisen kirjeen kotiin, että osallistujan silmin olin vaikuttunut. Kohti Yrittäjän Vapaapäivää-työkirja kädessäni totesin, että nyt tämä ”oman elämänsä rouva” pistetään prässiin ja miettimään syntyjä syviä.
Valmennuskokonaisuutta jouduttiin pitkään jatkuneen Koronan vuoksi muokkaamaan ja se on kesken vieläkin. Kohti sitä Vapaapäivää ollaan edelleen matkalla. Minut tuo valmennussarja on yllättänyt aina vain uudelleen. Neljänteen etäjaksoon minua pyydettiin kertomaan omia havaintojani ja ajatuksiani koetusta valmennuksesta ja muutenkin tarinaani yrittäjänä. Kiitos tästä mahdollisuudesta! Puhumalla ääneen moni asia aina vain selkenee lisää myös oman pään sisällä. Tuon puheenvuoroni jälkeen napsahti yllätys sähköpostiin. Fennia ja Elo tahtoivat kiitokseksi siitä pistää tämän yrittäjän piuhoihin ja First Beat-hyvinvointimittaukseen. Sehän se vasta jännää olikin! Mitähän totuuksia moinen mittaus saisikaan minusta selville?
Siispä piuhat kiinni kolmeksi päiväksi ja elämään sitä normaalia elämää. Mitään sellaista normaalia ei minun päivissäni ja viikoissani kuitenkaan ole, mitä rutiineiksi voisi sanoa. Paljon menen tilanteiden mukaan ja loput tunteella. Tutkimukseen kuului pitää kirjaa tekemisistä, ruokailuajoista, nukkumisista ja liikkumisista. Niistä toki jo kättelyssä tiesin, että enemmän pitäisi liikkua ns. liikunnan ilosta työliikunnan lisäksi ja syödä pitäisi muistaa joka päivä ja mielellään useammin kuin kerran illalla noin hevosen verran. Tämän lisäksi settiin kuului täytettäviä kyselyitä mm. tavoitteista itselleni. Nyt tuosta testauksesta on noin puoli vuotta aikaa ja Yrittäjän Vapaapäivä-valmennuksista hiukan enemmän. Juuri sopivasti siis tehdä pientä tilinpäätöstä. First Beat-tutkimuksesta sain pian laitteen palauttamisen jälkeen pitkän raportin monien käppyröiden kera. Parasta oli, että settiin kuului myös kohtaaminen (ajan mukaan tietysti Teamissa) asiantuntijan kanssa, joka kertoi minulle, miten tutkimuksen mukaan voin. Hienosti hän aloitti olevansa suorastaan kateellinen minunkaltaiselle nukkujalle. Nukkuminen oli tutkimuksessa suurinta onnistumistani, mahtavaa! Onko sen nyt niin väliä, miten elämästä selviytyy hereillä oloaikansa, kunhan nukkuminen sujuu moitteetta ;)
Sitä tosin ei tässä tutkimuksessa näkynyt, että yöaikaan harjoitan leukalihaksiani varsin napakoilla treeneillä hampaita narskuttaen. Mutta kaikessa täydellisyydessäkin pitää aina joku särö olla. Yöt ovat siis voimavarani. Aamuisin minulla on energiatolpat täynnä ja niiden voimalla jaksan painaa lähes ilman kropan fyysisiä palautumishetkiä seuraavaan iltaan. Vaikka päivistäni puuttuvat lähes tyystin palautumishetket, pysyvät stressireaktioiden määrät ”normaalissa”, joten syytä akuuttiin huoleen ei ole. Tutkimuksen kolmesta päivästä vain yhtenä kävin kävelylenkillä. Se oli kuitenkin jo tarpeeksi niin, että kyseisen päivän liikunnan terveysvaikutukset sain tulokselle 100/100. Hienoa tietysti on, etteivät kaikki mahdolliset käppyrät olleet ihan ”punaisella”. Tavoitteita itselleni tuosta keväisestä testistä minulle kuitenkin jäi iso nippu. Niiden valossa ja koittaessani tiirailla omaa elämääni ulkopuolisen silmin, moni kohta tuntuukin täysin järjenvastaiselta. Kun tavoitteina on syödä ruokaa joka päivä, tehdä itselleen realistisia aikatauluja, katsoa enemmän telkkaria, sanoa ”ei” edes silloin tällöin ja harrastaa liikuntaa joka viikko, ei luulisi olevan vaikeaa.
Nyt on lokakuu ja tavoitteita kohti mennään! Liikunnan määrä on kasvanut huimasti. Siihen minua törkki isosti ympärilläni oleva yrittäjien sparrausporukka, joka sai haastettua minut testaamaan kuntosalitreeniä ja samalla olemaan avuksi kuntosaliyrittäjälle testaamalla ja somettamalla hänen uutta #tarttisstartti- palvelupakettiaan. Nyt sitten viidettä kuukautta käyn salilla 2 kertaa viikossa ja lisäksi sovittelen 1-2 lenkkiä johonkin väliin. Ruokailuihin muistan kiinnittää huomiota melkein joka päivä ja telkkariakin olen muistanut avata syksyn tullen joka viikko. Realistiset aikataulut ovat isossa kuvassa vielä melkoista hepreaa, mutta työstössä nekin ja EI:n sanomista olen jo päässyt hiukan harjoittelemaan ihan tositoimissa. Ei tätä kaikkea muutosta tietenkään yksi valmennuskokonaisuus minussa ole aikaansaanut, mutta sitäpä ei voi tietää, oliko Yrittäjän Vapaapäivä kuitenkin juuri se puuttuva palanen, joka tarvittiin tönäisemään minua eteenpäin kohti hyvinvoivempaa minääni! Iso kiitos siis Yrittäjäjärjestö, Elo, Fennia, Kuntopeimarin Vesa, Immaisi Graphicsin Riina ja kaikki mahtavat ihmiset näissä verkostoissa. Minusta todella tuntuu, että minusta pidetään huolta. Toivon tietysti pystyväni omalta osaltani pitämään huolta myös teistä! Reipasta ja hyvinvoivaa viikkoa sinulle toivotellen Kuramuija