#kuramuijantarina osa IX Kuka unelmoi mistäkin, minä unelmoin Tulilehden pahvilaatikosta jo vuosia sitten. Naruhässäkkä tuotteen ympärillä oli haastava ja aukesi helposti myymälöissä. Tuotteen pakkaamista postitusta tai rahtia ajatellen ei juuri kannattanut edes miettiä.
Syksyllä 2018 päätin ryhtyä toimeen. Suunnittelin, millainen laatikko voisi olla ja kyselin jo muutamia tarjouksiakin. Suunnitelmani raakaversio näytti tältä.
Miten onnellinen olenkaan, että suunnitelma ei edennyt tuolloin toteutuksen tasolle! Aivan selkeästi aika ei ollut kypsä ja joskus vuodessa tapahtuu paljon. Tai siis minulle yleensä aina ;) Vuotta myöhemmin oli palaset loksahdelleet paikoilleen, valimo saanut ensimmäiset oikeat tilat ja näkemys Tulilehden pakkauksestakin oli jalostunut aikalailla. Tajuntaan oli myös sukeltanut ajatus, että joku muu osaa taatusti suunnitella laatikon minua paremmin ja silti voin antaa suunnittelutyöhön omat ideani. Mallikappale Tulilehdestä lähti Tampereen matkalle ja jännitys kasvoi odottaessani laatikon protoa. Itkuhan siinä melkein tuli proton saapuessa käsiini. Se oli niin upea! Nauru taasen ei meinannut loppua ensimmäisen pahvikuorman ssapuessa. Minulla ei oikein ollut käsitystä, kuinka paljon pahvia on 1000 kappaletta laatikoita... 8 korkeampaa ja matalampaa lavallista! Ajattelin näiden riittävän suunnilleen ikuisuuden. Olin väärässä ja 10 kuukauden kuluttua valimolle saapui jo toinen moinen erä, siitä viiden kuukauden kuluttua seuraava. Pahvi teki Tulilehdestä tuotteen isoilla kirjaimilla!
Pahvista, Tulilehdestä ja tämän tuotteen tuotteistamisesta onkin riittänyt puhetta nyt puolitoista vuotta. Jälleenmyyjien määrä on tuossa ajassa kasvanut noin parista kymmenestä vajaaseen kuuteen kymmeneen. Ilahduttavan moni jo tietää, mikä on Tulilehti!
Joulun alla 2020 Kuramuija pakkasi kimpsunsa ja muutti kilometrin matkan kohti Paratiisia 2.0. Jälleen silmille iski totuus: "Sitä voi olla oikein tyytyväinen, kun ei osaa edes paremmasta uneksia." Uudet tilani ovat minulle hämmentävät. Minulla todentotta olisi parannettavaa taidossa ajatella isommin. Olin niin tyytyväinen jo edeltävään tilaan, että se tuntui aivan aidosti paratiisilta. Mutta katsokaa nyt tätä:
Kuramuijallahan on nyt suorastaan tehdas! Paratiisissa 2.0 on - todella valoisaa, lue: ei tarvitse lisätyömaavaloja - täydellinen lämpötila ilman lämpöpuhallinta - Sivussa oleva tila Eskolle (betonimylly), joten varsinainen työtila on lähes pölytön - Muutossa hankkimani imuri-rälläkkä-yhdistelmä mahdollistaa sisällä hionnan, joten enää ei tarvitse räntäsateessa ja otsalampun valossa hoitaa hiontaa....miten niin aina on karmea keli ;) - Juokseva vesi myllyn vierellä - Ja mikä parasta, sama loistava vuokraisäntä kuin aiemmassakin paratiisissa! Kuramuijan tarinalla ei näy loppua. Onkohan tarina todellisuudessa vasta alkumetreillä? Sitäpä ei kukaan tiedä. Tie on kyllä ollut mutkainen. Taaksepäin katsottuna alussa ei tainnut olla polkuakaan, ei edes kiviä joiden päälle hyppiä. Kyllä se oli ihan vain suota jota tarvoin. Into hommaan oli kuitenkin niin kova, että tässä sitä nyt ollaan, matkalla kohti uusia seikkailuja! Aurinkoista pakkaspäivää sinulle! Tämä Kuramuija lähtee nyt paratiisiinsa valamaan Tulilehtiä :) - Salla -
Comments