#Kuramuijan tarinaa, osat V & VI

#Kuramuijan tarina, osa V Nälkä kasvaa syödessä, vai mites se menee?

Kun ämpäri ja porakonevispilä eivät enää riittäneet, hankin joka naisen unelman kotipihaan, betonimylly Eskon .

Kyllä tekemisen tehokkuus lisääntyi ihan huimiin ulottuvuuksiin!

Sinä päivänä, kun Sallan Paja muutti liiketilaan, jossa oli myös pihaa käytettävissä, oli kuitenkin heti selvää, että Esko muuttaa pois kotipihastamme.

Siinä missä porakoneen vispilä vaihtui betonimyllyyn, tajusin kokeilla myös rälläkkää vaihtoehdoksi hiomakivelle ja materiaalipuolella 25 kilon betonijauhopussukkan tilalla 1000 kilon säkkiä. AVOT!

Enää ei tainnut homma olla ihan semmosta pikkusievää askartelua.

Jos muuten nyt mietit, että mitähän "jauhoa" kuvan säkissä on sisällä, niin itse käytän aina tarkalleen sanottuna sementtilaasti, S 30:tä. Se on ihan perusrautakauppatavaraa, sitä samaa mitä käytettään rakennushommissakin, mutta hienompaa versiota. Jos pussissa lukee S 100, on joukossa myös pikkusen isompaa kiveä ja tässä S 30:ssa on vain hienoa hiekkaa

Niin ja tuo rälläkkä... se on ihana!

Sillä saa kätsysti siistittyä kaikki rosoiset reunat . Varovainen pitää tietysti olla, ettei terä pääse haukkaamaan isoa palaa pois hienosta betoniteoksesta :)

---

#Kuramuijan tarina, osa VI Tykkäsitkö sinä lapsena rakentaa majoja?

Minusta se oli todella kivaa! Peitot vaan pöllysivät, kun veljen kanssa pistettiin jos jonkinmoista rakennelmaa pystyyn.

8-vuotiaasta asti olen ollut partiolainen ja metsään on tullut pystytettyä milloin mitäkin telttaa, majaa, katosta ja rakennelmaa.

Ai, miten tämä majailu liittyy kuramuijan hommiin?

No, tuo Suomen kesä on semmoinen betoninvalajan ystävä, että yleensä aloittaessa hommat, alkaa ripottelemaan vettä.

Olen järjestänyt vuosien varrella monilla eri kädentaitotekniikoilla erilaisia pajoja. Niistä ehdottomasti suosituimpia ovat olleet betonipajat. Sallan Pajan betonipajoissa on käynyt monta sataa pajailijaa. Ja kukaan ei ole jäänyt kotiin, vaikka välillä on vettä tullut taivaalta ihan sillä tavalla kunnolla!

Mutta telttoja ja katoksia on tämä kuramuija pystyttänyt eräänkin kerran. Toisinaan ovat viritykset olleet aikamoisia, jotta 10 naista on saatu kurahommiin sateelta suojaan. Siinä ovat olleet moneen kertaan partiolaisen solmut ja käytökset tarpeen.

Betonipajoissa on pajailijoiden luovuus päässyt usein puhkeamaan ja ilmassa on ollut todellisia ilonkiljahduksia upeista omien käsien onnistumisista. Esimerkiksi lähes poikkeuksetta pajassa osallistujat ovat ensimmäistä kertaa ottaneet käsiinsä rälläkän ja jännitystä on ollut havaittavissa. Jälkeenpäin tiedän useammankin naisen kävelleen pajan jälkeen rautakauppaan rälläkkäostoksille. Niin ja paikallisessa rautakaupassa kyllä tiedetään mitä naiset tarvitsevat, kun menevät betonia kyselemään :)

On ollut huikeaa saada tekemisen intoa tarttumaan! Todella moni on sanonut pajaan tullessaan, ettei ole tehnyt kouluaikojen jälkeen mitään käsitöitä ja sitten he tulevat innostumaan ja onnistumaan pajalle.

Betonipajoissa on käynyt paljon myös "kertauskurssilaisia" ja heidän pyynnöstään olen kerran järjestänyt sellaisenkin pajan, jossa ei aikaa käytetä lainkaan alkuohjaukseen, vaan konkarit pääsivät heti kiinni kuraan ja apua sai tietysti tarvittaessa.

Nyt viimeisestä betonipajasta on jo hirmuisesti aikaa. Niitä kysellään edelleen ihan säännöllisesti ja mietinnässä asia on. Siitä huolimatta, että tällä hetkellä valimon tilat ovat loistavat, pajojen kannalta niissä on haasteitakin. Haasteet ovat tietenkin vain ratkaisun keksimistä vaille tekemistä, joten ehkäpä jonain päivänä jälleen! Terkuin Kurahullu kuramuija-Salla